Verkostoitumisesta voimaa 

Marita Kokkonen elää ja hengittää judosta. Hän tutustui lajiin vuonna 1976 ja se vei hänet saman tien mennessään. Nyt hän on Suomen Judoliiton koulutus- ja nuorisopäällikkö ja jatkaa intohimoisesti lajin parissa suorittaen valmentajakouluttaja koulutuksen erikoistumisopintoja.

Marita Kokkonen on myönteisessä mielessä suulas helsinkiläistynyt eteläsavolainen ja hänen sanansa suorastaan pulppuavat, kun puhe siirtyy tatameille. Sieltä hän on löytänyt hyviä ystäviä ja jopa miehensäkin.

- Asioita pitää uskaltaa kyseenalaistaa, vaikka arvostelua tulee aina, niin hyvässä kuin pahassa. Palautetta pitää osata suodattaa siinä vaiheessa, kun saa ruusut ruukku edellä!

Kouluttajaksi ei synnytä

Erikoistumisopinnot alkoivat elokuussa 2009 ja päättyvät maaliskuussa 2010. Monimuoto-opinnot sisältävät seitsemän lähijaksoa ja itseopiskelua. Opetusta järjestetään niin HAAGA-HELIAn Pasilan kuin Vierumäenkin yksiköissä. Opinnot huipentuvat SLU-talolla järjestettäviin VOK-messuihin, joissa opinnäytetyöt esitellään.

- Usein kuvitellaan, että entisestä urheilijasta voi tulla valmentaja noin vain. Samoin on ajateltu, että valmentajasta voi siirtyä kouluttajaksi, HAAGA-HELIAn Vierumäen yksikön yliopettaja Kirsi Hämäläinen kertoo.

- Tässä koulutuksessa eri lajien ja lajiliittojen valmentaja- ja ohjaajakouluttajiksi aikovat oppivat kouluttajan taitoja ja saavat tehtäviin pedagogisia valmiuksia.

Pienemmissä lajeissa toiminta on muutamien ihmisten varassa eikä valmentajakoulutus ei ole aina edes lapsen kengissä. Näiden lajien edustajille 16 hengen koulutusryhmä tarjoaa henkistä tukea oman projektin tekemisessä. 

- Koulutuksen aikana eri lajiliittojen edustajien kesken syntyy verkosto, jonka jäsenet ovat omissa hankkeissaan samassa vaiheessa, jolloin on helpompi ymmärtää toista ja hänen ongelmiaan, Hämäläinen valaisee. 

Häntä säestää myös Suomen Liikunnan ja Urheilun koulutuspäällikkö Pulmu Puonti. 

- Kun koulutus toteutettiin ensimmäisen kerran, hankkeina syntyi paljon opetusmateriaalia. Nyt näyttää siltä, että opinnäytetyöt keskittyvät nimenomaan kouluttajien koulutukseen ja oppimisen suunnitteluun. Toivottavasti tämä suunta on pysyvä. 

Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan 

Marita Kokkonen pitää itseään toiminnan ihmisenä ja hän haluaa keskittää energiansa uuden luomiseen. Koulutuksen myötä syntyvä verkosto auttaa siinäkin. 

- Täällä näkee ja kuulee mitä toiset ovat tehneet. Muiden hyviksi havaitsemia juttuja voi soveltaa omaan lajikulttuuriin ja kokeilla niitä sitä kautta ja totta kai omia kokemuksia jaetaan vastavuoroisesti muiden kanssa ja kyllähän kouluttajiltakin saa vaikutteita.