| Valmentajakoulutuksen opiskelua yli lajirajojen |
|
|
|
| Kirjoittanut Esko Hatunen |
| 30.09.2009 14:30 |
Verkostoitumisesta voimaaMarita Kokkonen elää ja hengittää judosta. Hän tutustui lajiin vuonna 1976 ja se vei hänet saman tien mennessään. Nyt hän on Suomen Judoliiton koulutus- ja nuorisopäällikkö ja jatkaa intohimoisesti lajin parissa suorittaen valmentajakouluttaja koulutuksen erikoistumisopintoja.
Se, kuinka Kokkonen päätyi Vierumäelle kouluttautumaan, on pitkä tarina. Hiukan oikoen, hän on ennättänyt tehdä judon parissa kaikkea muuta paitsi tuomaritehtäviä. Oman kilpauran ja lukuisten tehtävien kautta hän sai päätoimisen työn liitosta. - Pääsin sijaiseksi Suomen Kehitysvammaisten Liikunta ja Urheiluun ja liittoon avautui koulutuspäällikön paikka, jota toiminnanjohtaja kehotti hakemaan. Lajiasiantuntemus ja kokemus ovat tärkeitä ominaisuuksia liiton koulutus- ja nuorisopäällikölle, mutta Kokkonen korostaa silti vuorovaikutustaitojen ja ennakkoluulottomuuden merkitystä. - Asioita pitää uskaltaa kyseenalaistaa, vaikka arvostelua tulee aina, niin hyvässä kuin pahassa. Palautetta pitää osata suodattaa siinä vaiheessa, kun saa ruusut ruukku edellä! Kouluttajaksi ei synnytäErikoistumisopinnot alkoivat elokuussa 2009 ja päättyvät maaliskuussa 2010. Monimuoto-opinnot sisältävät seitsemän lähijaksoa ja itseopiskelua. Opetusta järjestetään niin HAAGA-HELIAn Pasilan kuin Vierumäenkin yksiköissä. Opinnot huipentuvat SLU-talolla järjestettäviin VOK-messuihin, joissa opinnäytetyöt esitellään. - Tässä koulutuksessa eri lajien ja lajiliittojen valmentaja- ja ohjaajakouluttajiksi aikovat oppivat kouluttajan taitoja ja saavat tehtäviin pedagogisia valmiuksia. - Koulutuksen aikana eri lajiliittojen edustajien kesken syntyy verkosto, jonka jäsenet ovat omissa hankkeissaan samassa vaiheessa, jolloin on helpompi ymmärtää toista ja hänen ongelmiaan, Hämäläinen valaisee. Häntä säestää myös Suomen Liikunnan ja Urheilun koulutuspäällikkö Pulmu Puonti. - Kun koulutus toteutettiin ensimmäisen kerran, hankkeina syntyi paljon opetusmateriaalia. Nyt näyttää siltä, että opinnäytetyöt keskittyvät nimenomaan kouluttajien koulutukseen ja oppimisen suunnitteluun. Toivottavasti tämä suunta on pysyvä. Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan Marita Kokkonen pitää itseään toiminnan ihmisenä ja hän haluaa keskittää energiansa uuden luomiseen. Koulutuksen myötä syntyvä verkosto auttaa siinäkin. - Täällä näkee ja kuulee mitä toiset ovat tehneet. Muiden hyviksi havaitsemia juttuja voi soveltaa omaan lajikulttuuriin ja kokeilla niitä sitä kautta ja totta kai omia kokemuksia jaetaan vastavuoroisesti muiden kanssa ja kyllähän kouluttajiltakin saa vaikutteita. Yhdessä tekeminen antaa pienillekin lajiliitoille resursseja. Siitä esimerkkinä Kokkonen mainitsee Terve Urheilija -kouluttajakoulutuksen, joka on viiden kamppailulajin (judon, karaten, nyrkkeilyn, painin ja taekwondon) yhteinen ponnistus.Opinnot antavat monipuolisen tietosisällön lisäksi kokonaiskuvan myös siitä, missä valmennus menee muualla ja muissa lajeissa. - Täällä minulla on lupa keskittyä oman työni kehittämiseen. Tärkeää on myös oppia hyödyntämään verkkotekniikkaa sekä hahmottaa oman lajin koko koulutusjärjestelmän entistäkin paremmin suhteessa valtakunnan muihin lajeihin ja yhteisiin suosituksiin. Lue VOK-koulutuksesta myös Liikunnan ja Urheilun Maailmasta (Soile Koskela, LUM 12/09, SLU.fi). |
| Viimeksi päivitetty 01.10.2009 08:48 |